Pari vuotta sitten sain tietää sairastavani syöpää, ja kuvantekeminen muuttui. Maisemallisuus ja kasvit ovat olleet realistisia lähtökohtia. Vaaka- ja pystylinjat, samoin kuin valo ja varjo ovat olleet rakennusaineina, vaikka lopputulos olisi ei-esittävä. Nyt katosi realistinen lähtökohta taustaltakin. Jäljelle jäivät värit ja pinnan rakentaminen valuttaen, raaputtaen, roiskien ja kerrostaen. Outoa kyllä mukaan ilmaantuivat hahmot ja kasvot. Katsonko sisäänpäin itseäni, etsinkö sitä, mitä olen joskus ollut? Vai katsonko - etsinkö - ihmisiä ympäriltäni?