Huvudteman för Aino Keinänens konst är jämlikhet och natur, som hon strävar efter att vårda genom att utforska mänsklighetens olika dimensioner: Djurskap, könsmångfald, oberördhet, markägande, krig, historia, religion, kultur, gemenskap, kärlek, generationskedjan och överlevnad har varit utgångspunkterna för projekten. En surrealistisk nivå döljs i den realistiska skildringen av människor: Människor är gjorda av naturliga material. Förstörelsen av naturen som skapats av människan symboliseras av ett geometriskt mönster som äter upp jorden och lämnar efter sig den vita tomheten i papperet. Naturen hos en person representerar hopp: Från insidan av en sten- eller träperson kommer alla känsligheter fram, t.ex. i form av alger, mossa, blommor, frukt, insekter, reptiler, kåda och lava.
Aino Keinäsen taiteen kantavia teemoja ovat tasa-arvo ja luonnon vaaliminen, joita hän pyrkii edistämään tutkimalla ihmiselle lajityypillisiä asioita: Eläimellisyys, sukupuolen moninaisuus, koskemattomuuden loukkaaminen, maan omistaminen, historiankirjoitus, uskonnollisuus, kulttuurierot, yhteisöllisyys, rakkaus, sukupolvien ketju ja selviytyminen ovat olleet projektien lähtökohtia. Realistiseen ihmiskuvaukseen kätkeytyy surrealistinen taso: Ihmiset koostuvat luonnonmateriaaleista. Ihmisen luomaa luonnon tuhoa symboloi geometrinen kuvio, joka syö maata ja jättää jälkeensä paperin valkoista tyhjyyttä. Luonto ihmisessä edustaa toivoa: Kivisen tai puisen ihmisen sisältä puskee esiin kaikki herkkyys levän, sammalen, kukkien, hedelmien, hyönteisten, matelijoiden, pihkan ja laavan muodossa.