Olen itseoppinut taiteilija joka aloitti maalaustaiteen tekemisen terapiana ystävän kehoituksesta, läheisen perheenjäsenen kuoltua. En ollut koskaan aiemmin pitänyt sivellintä kädessäni ja viimeisin kontaktini maalaamiseen oli varmaankin ollut sormivärit.
Sen jälkeen kun vedin ensimmäisen siveltimen vetoni kanvakselle en ole voinut lopettaa. Aluksi maalasin viikkoja miltein kellon ympäri. En voinut uskoa, että käsistäni pystyi syntymään jotakin sellaista mitä kanvaksella näin. Minulla ei ole ollut pienintäkään aavistusta, että osaisin maalata.
Johtuen siitä, että taide on minulle ennen kaikkea terapiaa, sekä tapa käsitellä tunteitani, jokainen teokseni sisältää suuria tunteita. Olen itkenyt, nauranut ja ollut innoissani jokaista teostani tehdessäni. Teosteni pyrkimys yksilöllisistä kokemuksista kumpuavaan kerrontaan on näin ollen vahva.
Tuotantoni on abstraktia maalaustaidetta.