Olen valmistunut taidemaalariksi vuonna -75. Siitä asti olen toiminut aktiivisesti kuvataiteilijan ammatissa,
en ole halunnut eläköityä. Sain Valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 2016.
Olen vuosien varrella käyttänyt teoksissani lähestulkoon kaikkia tekniikoita grafiikasta performanssiin.
Viime vuosina ympyrä on sulkeutunut ja olen keskittynyt maalaamiseen, pääasiassa öljy ja pastellivärein.
Maalaaminen, kuten kaiken muunkin taiteen tekeminen on minulle tapa olla olemassa. Parhaimmillaan
taiteen tekeminen on kuin hengittämistä, sisään ja ulos... pahimmillaan se on vaikeinta mitä voi olla.
Itsesensuuri on pahin vihollinen työskentelyssä. On vaikeaa olla ajattelematta teosten vastaanottajia,
katsojia. Jos tunnen ihmisten katseet työhuoneessani maalatessani, se vaikuttaa tekemiseeni, alan nähdä
teokseni heidän silmillään. En voi silloin olla rehellinen itselleni.
Maalaus tekee työskentelyprosessin aikana itse itseensä sisällön, joka voi yllättää minut: tämmöinenkö
tästä tulikin, näinkö se on...näin on hyvä.
Maalaamisen rinnalla on jo kauan kulkenut taiteilijakirjojen valmistaminen.
Viime vuosina olen koonnut taiteilijakirjoja eri materiaaleista. Kirjojen sivut ovat koostuneet esimerkiksi
lasinsirpaleista, hiuksista tai vaatteenriekaleista. Nämä kirjat muistuttavat pienoisveistoksia, niitä ei voi
selailla. Näissä kirjoissa materiaali tuo teokseen sisällön, tarinan.
Joidenkin taiteilijakirjojeni lähtökohtana taas on valmis, vanha kirja, esine. Kirjoitan sen uudelleen
muokkaamalla sitä leikkaamalla, poistamalla, lisäämällä, maalaamalla. Taiteilijakirjojen tekeminen on
auttanut minua pyrkimyksissäni päästä taiteessani asian ytimeen, suoraan kerrontaan. Työskentelyäni
voisin kuvata lukukokemukseksi, jossa edetään sivu sivulta, alusta loppuun. Mitä pidemmälle edetään, sitä
vähemmäksi sanat käyvät. Jäljelle jää voimakas tunne, tiivistys asiasta. Kun työskentelen taiteilijakirjojen
parissa, kerron tarinaa. Samanaikaisesti luen ja kirjoitan ilman sanoja.
”Taiteilijakirja on hybridi, moniaineksinen kokonaisuus, jonka
pääjuuret ovat kahtaalla: ensiksi tietenkin kirjallisuudessa
ja sen kantajassa, kirjassa, mutta vielä vahvemmin kuvataiteessa.”
Professori em. Yrjö Sepänmaa.
Kuuluminen Taiteilijakirjaryhmä Bibliotekoon (www.biblioteko.fi) on laajentanut ilmaisuani tämän
taiteenlajin parissa.
Jos en saisi tehdä taidetta, olisin eri ihminen, eksyksissä elämässäni. Taiteen kautta luon yhteyden toisiin
ihmisiin, mutta myös sukellan omaan itseeni, ja ihmettelen. Kun hyväksyn teokseni, hyväksyn myös itseni;
tämmöinen minä olen.