Anu Eskelinin maalaaminen saa vahvasti vaikutteita luonnosta. Valo, värit ja muodot, jotka hän imee itseensä luonnosta, tulevat ilmaistuiksi maalausprosessissa. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, mitä hän näkee, vaan niistä tunteista, joita luonto laukaisee hänessä. Maalatessaan hän unohtaa itsensä. Kangas kertoo hänelle, mitä tehdä. Ne ovat muistoja ja koettuja tunteita, jotka tulevat hänen maalauskankailleen. Tällä tavalla hän yhdistää ulkoisen maiseman sisäiseen olotilaansa. Maalaaminen hänelle merkitsee elossa olemista, olemista tässä kiihkeässä tilassa.
S.K.
”Anu Eskelinin teoksissa maalausjälki on kuin vapaan liikkeen taltiointia. Siveltimen eri painokkuudet, sävyt ja kerrokselliset yksityiskohdat luovat ainutlaatuisen kuvapinnan.”
Emmi Kattelus