Keramikkaverstaan ja puupolttoisen uunin vetovoima pakottaa minut työskentelemään vuodesta toiseen. Tämän seurauksena savi muuttuu keramiikaksi, kiinteiksi kappaleiksi, joilla on käyttötarkoitus. Pohjimmiltaan kyse on toiminnallisen elämäntavan säilyttämisestä, mielekkäästä elämästä, tässä lisääntyvän automaation ajassa. Lopputulos on minulle palanen elettyä elämää, eräänlainen merkitysten tihentymä.