Jag fick ateljerum i Hiukkavaara K2 i Januari 2021. Jag arbetade hemma förr, med det blev omöjligt: hemmet är redan fullt av oavslutade projekter. Jag har sagt att jag ska flytta till min atelje för där jar jag fortfarande plats...
Jag användar många olika teknikor. Många olika prosesser på gång. En lång prosess är ett serie tekstilkonst. Av de och linografik ska jag ha en exhibition med min vän senare. Feministiska temar. Temor på mina värk: kvinnans möjligheter att välja, moderskap, hemmavåld, kvinnans ställning i sammhällen. Jag får inspiration i religiös konst och olika handvärk. Jag användar teknikor som band annat broderi och lappvärk. Glaspärlor, paljetter och garn. Jag använder så mycket som möjligt otervunna materialer som jag hittar från bland annat loppisar. En viktigt materialkällan är min väninnas arbetrsrums lappskräpkorg! Från en liten bit av fabrik kan man fortfarande göra något av! Jag har också en natur-temat värk som blir så stor att det är svårt att jobba med. Någon dag ska det vara färdigt!
Den andra prosess är en serie av självportret, detaljerade teckningar. Mina teckingar och målningar har artid mycket detaljer. Förr gillade jag det inte, jag hoppades att vara en minimalist... Men nu börjar jag acceptera mitt stil! Jag försöker att ta denna detaljering så långt som möjligt, men också försökar att vara mera ekspressivt också.
Den tredje process är också teckiningar, de ska bli en exhibition i Oulu i vår 2022. Och nu jag har en atelje, skulle det vara roligt at måla också... men det hinner jag inte i år, tror jag...
Jag utexaminerades år 2009, men på grund av sjukdomen kunde jag inte arbeta så mycket. Nu, efter ett 15 år kamp, kan jag säga att jag mår bra och har hittat lusten at jobba. Jag har dignos bipolärt syndrom och ADD. Att hitta balansen har tagit tid och ett par kollaps. I alla fall, nu är det tids att arbeta och vara lycklig!
I Hiukkavaaras K2 jar jag hittat en kul arbetsgemenskap och positiv atmosfär.
Aloitin Hiukkavaaran K2-talossa tämän vuoden alusta. Aiemmin työskentelin kotona, mutta se kävi mahdottomaksi tilanpuutteen takia. Nyt kun kotini on jo tukossa, olen uhannut muuttaa työhuoneelleni. Ehkä kuitenkin on viisaampaa siirtää keskeneräisiä töitä vähitellen kotoa työhuoneelle ja saattaa ne siellä valmiiksi...
Tekniikkani ovat monenmoisia. Rönsyilen. Minulla on menossa useita päällekkäisiä prosesseja.
Minulla on pitkään ollut työn alla sarja tekstiilitaidetöitä. Niistä ja linoleikkaustöistä joita olen nyt työhuoneella aloitellut, kokoan joskus tulevaisuudessa näyttelyn yhdessä ystäväni kanssa. Kantaaottavaa feminististä taidetta. Käsittelen töissä naisen mahdollisuuksia tehdä valintoja, äitiyttä, kotiväkivaltaa, naisen asemaa yhteiskunnassa. Inspiroidun uskonnollisesta taiteesta ja erilaisista käsitöistä. Hyödynnän muun muassa kirjontatekniikoita ja tilkkutekniikoita, helmiä, paljetteja ja erilaisia lankoja. Käytän mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaalia ja jämälankoja ja -kankaita. Haalin materiaalia muun muassa kirpputoreilta. Tärkeä materiaalilähteeni on ompelija-artesaaniystäväni työhuoneen tilkkuroskis. Hyvinkin pienestä tilkusta voi saada vielä jotain! Mutta saumurisilppuun laitan rajan, sitä en ala junassa kuljettamaan monen sadan kilometrin päästä! Tekstiilitaideosastolla on myös keskeneräinen luontoaiheinen työ, josta tulee niin iso, että sitä on vaikea tehdä missään... Se on eräänlainen ikuisuusprojekti johon aina toisinaan palaan.
Toinen juttu, mitä olen nyt työstänyt, on omakuvasarja. Pikkutarkkoja piirustuksia kuitukärkikynällä. Piirrän itseäni ehjäksi. Minulla on taipumus rönsyilyyn ja yksityiskohtien runsauteen, mistä an aiemmin oikein tykännyt... Ollapa minimalisti! Olen kuitenkin alkanut hyväksyä tyylini, ja tarkoitus on viedä yksityiskohtaisuus mahdollisimman pitkälle, äärimmäisyyteen. Toisaalta suunnitteilla on ekspressiivisempiäkin omakuvia.
Kolmantena prosessina sarja piirustuksia, joista kokoan näyttelyn, näyttelyaika on Oulun taideyhdistyksen ArtTila-näyttelytilassa keväällä 2022. Näyttelyyn tulee muunmuassa suurikokoisia, yksityiskohtaisia piirustuksia eri tekniikoin. Ja nyt kun minulla vihdoin on työhuone, niin olisi ihana pitkästä aikaa maalata! Tämä vuosi kuitenkin menee todennäköisesti piirustusten, linokaiverrusten ja tekstiilitaidejuttujen parissa. Rönsyilyä on pakko vähän hillitä...
Valmistuin kuvataiteilijaksi ammattikorkeakoulusta vuonna 2009, mutta sairauden takia tekemiseni oli pitkään varsin vähäistä. Nyt, kun viidentoista vuoden kamppailun jälkeen voin sanoa voivani hyvin, olen löytänyt työn ilon. Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja ADD. Tasapainon löytäminen on vaatinut aikaa ja useamman romahduksen. Nyt kuitenkin on työn ja onnellisuuden aika!
Hiukkavaaran K2-talossa on kiva työyhteisö ja mukava ilmapiiri.