Studiomiljö
Vi är tre aktiva professionella konstnärer från Vanda och vi deltar i Konstrundan som en konstnärsgrupp. Vi är sammamkopplade med studiorummen pä samma adress och är alla medlemmar av Vanda konstnärsföreing, som en av oss, Paula Holopainen, grundat. Vi har separata arbetsrum där våra egna karaktärsdrag och stämmningar kommer fram.
Paulas rum är fyllt med stora attraktiva oljemålingar, som ofta är abstrakta och t.ex. föreställer våren springa ut i blom. Katis rum är fyllt av pappersrullar i hörnen och små detaljerade målningar på väggarna. Väggarna i Anus rum har små skissartade blandade mediaverk gjorda på papper och färgglada, abstrakta akrylmålningar, där hon minns Italien och tiden där.
Under Konstrundan välkomnar vi våra gäster varmt att titta på, lyssna, diskutera, njuta och uppleva nya upplevelser av den inre världen hos tre olika konstnärer och deras konst. De nya arbetsrummen är belägna i ett tidigare dagis. Vi ska visa våra verk i den gemensamma lobbyn.
Besöksadress är:
Malminiityntie 20 A
01350 Vantaa
Paula Holopainen
Färg är utkångspunkten. Oljefärgen och ägguletemperan är smidig och pålitig och håller färgtonen oförendrad. I abstrakta målningar använder jag huvudsakligen dessa. Jag börjar ofta med tempera färger, vilket är bra för att pigmentet använder basens vita färg som valör, så det finns inget behov att minska färgintensiteten genom vitvikning.
Färg, bildstruktur, linje, form på en målning behövs inte i dess verbalisering, såvida det inte är önskevärt att betyda något annat än själva målingen.
Arbetsförloppet styrs av observationer av miljö, färg, ljus, rymd. Bilden är långsamt byggd i lager. Tänkande tar mer tid än det fysiska förverkligandet i sig.
Vissa serier av verk baserar sig på starka erfarenheter, som serien med ett turkiskt Hamam bad och serien med den prydnasmässiga naturen i Toscana från förra våren när jag fastnade i Grassina i ett par månader på grund av coronan. Förutom abstarkt målning ger träd mig en källa till outsinlig entusiasm för målningsarbetet. Stammarnas styrka och komplexitet, kvistens täthet och luftighet och sedan blommornas härliga känslighet bryter under en kort tid i kontrast. Magnolia och korsbärsträd blommar innan bladen grönskar, äppelträd bredvid unga runda bladkluster. Även i målningar rör de de det mänskliga sinnet.
Anu Eskelin
Framför allt är jag en målare. Även om jag som visuell konstnär också gärna vill göra andra verk t.ex. konstnärsböcker och collage. Min favorithobby är fotografering. Jag älskar färger och det syns tydligt, särskilt i mina målningar. Naturen är min största inspirationskälla. Jag har tillbringat mycket tid i Italien och jag åker alltid tillbaka dit när det är möjligt. Ljuset där är underbart. Jag kommer ofta att tänka på Italiens landskap när jag målar, den gamla skogen med sina eviga ruiner bredvid vårt hem i Italien. Berg, floder och den mjukt böljande terrängen lever i mina minnen.
Å andra sidan är finsk natur också vacker och mångsidig, men vi har mindre ljus. Årstiderna förändrar utsiktern ständigt. Efter en lång och mörk höst får jag kraft från även de minsta solstrålanda och medvetenheten om att dagarna blir längre hela tiden. Även om landskapen inte förekommer i bilderna i mina abstrakta målningar, känner jag i mitt arbete i färgerna årstidernas variation samt naturens tillstånd och närhet. Kvistar, grenar och hö återkommer ofta i mina verk. Musik är också ofta en integrerad del av min målningsprocess, jag tycker att lyssna på min ungdomstids band från 70-talet. Jag tror att rörelsen i mina målningar föds genom den. Jag målar vanligtvis med akrylfärger på antingen duk eller MDF-tavla. Jag andvänder också mycket kol och bläck, särskilt i mina minsta verk.
Kati Leskinen
Det finns tre olika vägar i min konst, bläckmålning, naturliga pigment och akrylmålning på plexiglas. I min bläckmålning använder jag den minsta borsten i 000- storlek. I dessa målningar möter karaktärernä skrik och yttranden som hörs i verkligheten, där sociala situationer eskalerar till svåra möten. Mina bläckmålingar är detaljerade, och kan också innehålla dolda meddelanden. Serier, gatukonst och primärkonsterna är ord som beskriver mitt arbete. Mitt mest känsliga arbetssätt är att leka med naturliga pigment och de senaste åren har jag fokuserat på mörka violer och färgen de producerar. Detta årliga experiment börjar alttid i mars, så snart vårblommorna kommer till butikerna och slutar på hösten då blommorna vissnar. Jag trycker färgen från violerna på olika papper och fortsätter arbetet med antingen bläck eller en mild blå krita. Mitt djärvaste sätt att skapa konst är att måla akryl på plexiglas. Dessa målningar ser karga ut, men i dessa verk är huvudämnet människan, som i mina andra verk. Människor och mänslkigt beteende är intressant och kräver att bli målat. Jag är konstlärare till mitt andra yrke, och barn och vuxnas beteende och sociala situationer facinerar mig. Fyra år jag har gjort konst och utställningar och jag tror att jag är först en nybörjare. I början av året fick jag min första studio, där jag nu bjuder in dig att utforska min konst.
Työhuoneyhteisö
Olemme kolme, aktiivista ammattitaiteilijaa Vantaalta ja osallistumme Konstrundaniin taideyhteisönä. Meitä yhdistää sekä samassa osoitteessa olevat työhuoneet että Vantaan Taiteilijaseura ry:n jäsenyys, jonka perustajajäsen Paula Holopainen, on yksi meistä.
Jokaisella meistä on erilaiset työhuoneet, joissa omat luonteenpiirteemme ja mieliaiheemme tulevat hyvin esiin. Paulan huoneen täyttävät suuret, näyttävät öljyvärimaalaukset, jotka usein ovat abstrakteja tai esittävät mm. kevään puhkeamista kukkaan. Katin huoneen täyttävät nurkissa olevat paperirullat ja seinillä esillä olevat pienet, yksityiskohtaiset mustemaalaukset. Anun työhuoneen seinille pääsevät pienet, paperille tehdyt luonnosmaiset sekatekniikkatyöt ja
värikylläiset, abstraktit akryylimaalaukset, joita maalatessa hänellä usein on mielessä Italia ja siellä vietetyt pitkät ajat.
Konstrundanin aikaan toivotamme vieraamme sydämellisesti tervetulleiksi katsomaan, kuuntelemaan, keskustelemaan, nauttimaan ja kokemaan uusia elämyksiä kolmen erilaisen taiteilijan sisäisestä maailmasta ja heidän taiteestaan.
Uudet työhuoneemme sijaitsevat entisen päiväkodin tiloissa, osoitteessa Malminiityntie 20 A, 01350 Vantaa. Aiomme panna esille teoksiamme myös yhteisiin aulatiloihimme.
Paula Holopainen
Työstäni
Väri on lähtökohta. Öljyväri ja munankeltuaistempera materiaaleina ovat notkeita ja luotettavia, pitävät värisävynsä muuttumattomina. Abstrakteissa maalauksissa käytän lähinnä näitä. Usein aloitan temperavärillä, joka on loistava, koska pigmentti käyttää pohjan valkoista valööreissa, joten ei tarvitse heikentää värin intensiteettiä valkoisella taittamalla. Maalaus on väriä, kuvarakennetta, viivaa, muotoa, eikä sen sanallistamista tarvita, jollei haluta sen tarkoittavan jotain muuta kuin itseään maalausta. Työskentelyn kulkua ohjaa kuitenkin havainnot ympäristöstä, väristä, valosta, tilasta. Kuva rakentuu kerroksittain, hitaaasti. Ajatteluun kuluu aikaa enemmän kuin itse fyysiseen toteutukseen. Joillakin teossarjoilla on lähtökohtana ollut vahvoja kokemuksia, kuten hamam-turkkilainen kylpylä sarjassa ja Toscanan koristeellinen luonto viime keväältä, kun olin coronan takia jumissa pari kuukautta Grassinassa.
Abstraktin maalauksen ohella kukkivat puut antavat minulle ehtymättömän innoituksen lähteen maalaustyöhön. Runkojen vahvuus ja mutkittelu, oksiston tiheys ja ilmavuus ja sitten puhkeaakin ihastuttava kukkien herkkyys lyhyeksi aikaa vastakohdaksi. Magnoliat ja kirsikkapuut kukkivat ennen lehtien vihreyttä, omenapuut nuorien, pyöreiden lehtiryppäiden kupeessa. Maalauksinakin ne herkistävät ihmisen mieltä.
Anu Eskelin
Olen ennen kaikkea taidemaalari, vaikka kuvataiteilijana teen mielelläni myös muita teoksia, mm. taiteilijakirjoja ja kollaaseja. Mieluisin harrastuksistani on valokuvaaminen. Rakastan värejä ja se näkyykin selvästi, erityisesti maalauksissani.
Luonto on suurin inspiraationi lähde. Olen viettänyt paljon aikaa Italiassa ja palaan sinne aina mahdollisuuksieni mukaan. Valo on siellä ihana, saapasmaan maisemat tulevat usein mieleeni maalatessani, erityisesti satumainen, vanha metsä ikiaikaisine rauniotaloineen entisen kakkoskotimme vieressä. Vuoret, joet ja pehmeästi kumpuilevat maastot elävät muistoissani.
Toisaalta myös Suomen luonto on hyvin kaunis ja moninainen, mutta valoa meillä on vähän. Vuodenajat muuttavat näkymää jatkuvasti. Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen saan virtaa jo pienimmistäkin auringonsäteistä ja siitä tietoisuudesta, että päivät pitenevät koko ajan. Vaikka maisemat eivät näy kuvina abstrakteissa maalauksissani, tunnen väreissä vuodenaikojen vaihtelun ja luonnon kulloisenkin tilan ja läheisyyden töitä tehdessäni. Oksat, risut ja heinät näyttävät usein ilmestyvän teoksiini. Musiikki kuuluu myös olennaisena osana maalausprosessiani, kuuntelen mielelläni mm. bluesia ja 70-luvulla nuoruuttani viettäneenä, sen ajan yhtyeitä. Uskon vakaasti, että liike maalauksiini syntyy juuri musiikin kautta.
Maalaan yleensä akryyliväreillä joko kankaalle tai mdf-levyille. Käytän paljon myös hiiltä ja mustetta, varsinkin pienemmissä teoksissani.
instagram: @anueskelin
https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/anu-eskelin
www.anueskelin.com
Kati Leskinen
Taiteessani on kolme erilaista polkua; mustemaalaus, luonnonpigmentit ja akryylimaalaus plexille. Mustemaalauksissani käytän kaikista pienintä sivellintä, 000-kokoa. Näissä maalauksissani hahmot kohtaavat tosielämässä kuultuja huuteluita ja tokaisuja, joissa sosiaaliset tilanteet kärjistyvät vaikeiksi kohtaamisiksi. Mustemaalaukseni ovat yksityiskohtaisia, joihin on saattanut päätyä myös piiloviestejä. Sarjakuvallisuus, katutaide ja primäärit taiteet ovat sanoja, joilla on kuvailtu töitäni.
Hennoin polkuni on luonnonpigmenteillä leikittely ja viime vuosina olenkin keskittynyt tummiin orvokkeihin ja niistä saatavaan väriin. Tämä vuosittainen kokeileminen alkaa aina maaliskuussa, heti kun kevätkukat vain saapuvat kauppoihin ja päättyy syksyyn, kun kukat lakastuvat. Painan orvokeista saadun värin erilaisiin papereihin ja jatkan teosta joko musteella tai hennolla sinisellä värikynällä.
Ronskein tapani tehdä taidetta on maalata akryyleilla plexille. Rujot maalaukset näyttävät karuilta, mutta näissä töissä pääaiheenani on ihminen, kuten muissakin poluissani. Ihminen ja ihmisten käyttäytyminen kiinnostaa ja vaatii tulla maalatuksi. Olen ”toiselta” ammatiltani kuvataideopettaja, siksikin lasten ja aikuisten käyttäytyminen ja sosiaaliset tilanteet kiehtovat minua. Neljä vuotta olen tehnyt taidetta ja pitänyt näyttelyitä, mielestäni olen vasta-alkaja ja keltanokka. Vuoden alusta sain ensimmäisen työhuoneeni, jonne nyt kutsunkin teidät tutustumaan taiteeseeni.
Instagram: katileskine
https://katileskinen.wordpress.com