Olen lähtöisin Eckeröstä Ahvenanmaalla, mutta olen asunut ja työskennellyt 80-luvulta lähtien kuvataiteilijana ja opettajana Turussa. Alkuperäni kalastajan poikana Ahvenanmaalla ja se, että olen kasvanut maaseudulla, on vääjäämättä vaikuttanut taiteellisen ilmaisuni. Toivon, että maalaukseni välittävät runollista rauhaa, sisäistä tasapainoa, harmoniaa. Toivon myös, että taiteeni on progressiivinen siinä mielessä, että se ei vain esitä kysymyksiä, vaan että jokaisella kysymyksellä itsessään on vastaus. Taiteessani haluan ottaa askeleen ulos, astua veneestä ja uskoa siihen, että vesi kantaa. Se on päätöksen ja rohkeuden hetki. Rohkeus tutustuttaa meidät tuntemattomaan, se tekee muukalaisesta ystävän ja vangista vapaan. Visuaalisesti hiljaininen taide ei koskaan ole sanaton. Hiljaisuudessa luodaan maailmoja jotka kaivautuvat syvälle sinne mistä usko ja toivo versoaa. Taiteen lähtökohta pitäisi olla, että kaikki on olemassa, taidetta ei voi rajata. Taide koostuu hetkistä, ratkaisevista puolinuoteista tai tuskin kuultavista lauseista. Taide on hiljainen, lyhyt, merkityksetön huokaus ja vivahde. Se on kommentti ja tauko sanojen välillä, joita kukaan ei huomaa, mutta joka pitää ratkaisevalla tavalla kaiken yhdessä. Hiljaisuudessa löytyy se lyhyt hetki, joka tekee sen ratkaisevan eron.