Viime syksynä sain tietää sairastavani syöpää ja kuvantekeminen muuttui nopeasti. Maisemat ja kasvit ovat tähän saakka olleet realistisia lähtökohtia, vaikka lopputulos onkin ei-esittävä. Nyt katosi realistinen lähtökohta kokonaan, jäljellejäivät värit ja pinnan muotoileminen raaputtaen, valuttaen, roiskien ja värejä kerrostaen. Samalla ilmaantuivat mukaan kasvot. Mistä ner kertovat, katsonko sisäänpäin itseäni, etsinkö sitä henkilöä, joka olen joskus ollut? vai katsonko - etsinkö - ihmisiä ympäritläni? Koronahan meidät on nyt eristänyt loputtomalta tuntuvaksi ajaksi.