Mari Vallemaan ateljé, Studio Pultti - Kasåkerns konstkvarter / Roihupellon taidekortteli

Olen tehnyt omaa taidettani n. 20 vuotta. Aluksi keskityin maalaamiseen. Maalasin akryylillä ja sekatekniikalla. Muutama vuosi sitten ihastuin esinekoosteisiin ja sillä tiellä olen. Työhuoneeni on Roihupellon Taidekorttelissa. Osallistun aktiivisesti Taidekorttelin toimintaan. Teosteni lähtökohtana on useimmiten jokin itselleni merkityksellinen esine. Esine, jonka pintarakenne tai muoto on kiinnostava, nostaa mieleeni muiston, kauniin tai kipeän. Työskentelyn edetessä esineiden symbolimerkitys avautuu, vahvistuu ja kirkastuu vähitellen. Työ syntyy oivallusten kautta. Osaset asettuvat paikalleen kokonaisuuden osina. Jokaisella teoksella on oma tarinansa. Tarinallisten kuvien koostaminen on minun kieleni, keino tehdä tunteeni ja sisäinen maailmani näkyväksi. Esineet koosteisiini valikoituvat pitkän ja monivaiheisen työskentelyprosessin tuotoksina. Teosteni materiaali on enimmäkseen käytöstä poistettua, aikansa elänyttä, hylättyä roinaa. En varsinaisesti etsi sitä vaan löydän. Häviämisen hidas prosessi on teoksissani näkyvästi läsnä. Teoksen rakentaminen on aina uusi löytöretki. Tutkin esineiden ja materiaalin muotokieltä, värimaailmaa ja niiden pintarakenteita. Ratkoessani sommittelun lainalaisuuksiin liittyviä ongelmia huomaan pohdiskelevani usein eksistentialismin ydinkysymyksiä: ”Mikä tekee elämän merkitykselliseksi?” ja ”Mikä on arvokasta elämässä?”. Työskentelytapani, -tekniikka ja -välineet määräytyvät ja vaihtelevat sen mukaan, mitä työskentelysessiossa kulloinkin lähtee liikkeelle. Aiheet nousevat kokemustiedostani. Työskentelen intuitioni pohjalta. Teoksissani käsittelen myös elämäni vaikeita asioita. Lähiomaisten menetykset ja muut kipeät elämäni tapahtumat ovat teosteni tunnelmien taustalla. Joskus työ syntyy vähitellen, viikkojen tai kuukausien kuluessa. Työstän useampaa teosta samanaikaisesti, rinnakkain. Aloitan, sommittelen, jätän hautumaan, katselen, kirjoitan muistiinpanoja, dokumentoin työvaiheita. Jatkan jonkun kiinnostavan esinedialogin tai merkityksellisen yksityiskohdan ohjaamana. Teos saattaa lähteä yllättäen aivan uuteen suuntaansa, muuttaen muotoaan useaan otteeseen luomisprosessin aikana. Esinekoosteen tekeminen on aina matka sisimpääni; etsimistä ja löytämistä. Meren huuhtoma kenkäraja Välimeren rannalla puhuttelee, alkaa kertoa minulle omaa hiljaista historiaansa. Pari tälle löydölle ilmestyy polulleni kävelyretkellä kotoisilla kulmillani Helsingissä. Nämä aarteeni saavat yhteisen kodin teoksessani ”Santiago de Compostela”. ”Taivaan tarhuri”-koosteen alttarikaiteen poimin Nizzan rannalta ja samaisessa teoksessa oleva ”Inri”-kyltti, krusifiksin osa, on löytö pariisilaiselta kirpputorilta.