Tarja Heikkilä, Risupiha

Suuret muutokset alkavat usein sattumalta: vuosia sitten löysin maasta riippakoivun oksan josta kiersin ja pujottelin pienen linnunpesän. Samana keväänä kuulin risukurssista. Opin yksinkertaisen perustyötavan; laakea vati syntyi risuista ja rautalangasta. Vauhtiin päästyään kädet rakensivat lisää vateja, koreja ja ruukunsuojia. Maaseudulla riitti koivurisuja. Vähitellen risut haastoivat rohkeampiin töihin. Jokainen työ lisäsi taitoja ja avasi mahdollisuuksia erilaisten tekniikoiden yhdistämiseen ja uusien kehittämiseen. Vuosien varrella olen pitänyt lukuisia risunäyttelyitä ja -kursseja eri puolilla Suomea. Olen myös rakentanut kotini yhteyteen Porvoon Ilolaan Risupihan. Pidän siellä kursseja ja esillä on risutöitäni. Vuonna 2009 ilmestyi ensimmäinen kirjani Risuja ja rautalankaa. 2014 julkaistussa Kaunista koivurisuista -kirjassa jatkan uusien risutyöperinteiden luomista ja 2019 ilmestyi täysin risulinnuille omistettu kirja Lintuja koivurisuista. Keväällä 2019 otan askeleen suurempien teosten suuntaan. Silloin on Virossa Viljandin Kondase-keskuksessa näyttelyni Risun taipuva taika. Siellä esillä oleviin teoksiini olen hakenut inspiraation Paul Kondaksen naivistisista maalauksista. Töideni lähtökohtana on lähiluonnosta löytyvät materiaalit, lähinnä koivurisu. Viime aikoina olen tutustunut myös pajunkuoren ja kuituhampun työstämiseen. Ensimmäiset pajunkuoripunontakurssit olen jo pitänyt, ja kotikyläni kuituhamppupellosta keräämistäni kuiduista ja korsista rakennan Ilolan Postimäelle näyttelyn kesäksi 2019.