Jag producerar konstverk av kemikalier, levande mikrober, keramik, målningar, video och skulpturelement. Monumental storlek och material ledde till att jag flyttade min ateljé till Somero Stenmejeri för tio år sedan.
Mina teman har en förbindelse till historia, eller bättre sagt, hur det förflutna syns i nutiden. Geologi, arkeologi, stora berättelser och myter fyller historiemålarens stolta skattekista. Jag anser mig vara konceptkonstnär, som bearbetar symboler och meningar. Mestadels kombinerar jag naturhistoriska och kulturhistoriska faktorer med mina egna erfarenheter.
Mitt gamla tema och symbol, hjort, har nu på sista åren kondenserat till hjortens huvud och keramik som teknik. Uråldrig eld bränner leran till skulptur, hettan skapar ytor och färger. När formen är stor, ger ytor och glasyr möjligheter att berätta livets och naturens olika faser och cykler, hjorten blir en generalisering.
Hjortens huvud sammanfattar alla de känsligaste sinnena och instinkterna: ögonen, öronen, horn, morrhår, näsan, munnen, hjärnan. På dom målar jag hundra regn, tusen vintrar, andningens och landskapets enhetlighet. Realismen breddas till en epos.
Valmistan teoksia kemikaaleista, elävistä mikrobeista, keramiikasta, maalauksista, veistoselementeistä ja videoheijastuksista.Teosmateriaalien ja usein monumentaalisten teoskokojen tähden tila- ja materiaalikysymykset johdattivat työhuoneeni kymmenen vuotta sitten Someron Kivimeijeriin.
Teemani ovat historiavoittoisia, tai oikeammin menneisyyden näkymistä nykyisyydessä. Geologia, arkeologia, suuret tarinat ja kertomukset ovat historiamaalarin uljas sisältöarkku.
Pidän itseäni käsitetaiteilijana, joka työstää symboleja, tapahtumia ja merkityksiä. Yhdistän luonnonhistoriaa, kulttuurihistoriaa ja omia kokemuksiani.
Vanha teemani peura on viime vuosina tiivistynyt symbolina peuran pääksi ja usein tekniikkana on keramiikka. Ikiaikainen tuli saa polttaa saven veistoksiksi, kuumuus muokkaa pintoja ja värejä. Keramiikalle epätyypillinen suuri koko antaa maisemaa, maastoa ja luonnonelementtejä muistuttaville pinnoille ja lasitteille mahdollisuuden kertoa luonnon- ja elämänkulun eri vaiheista, peurasta tulee kuin yleistys.
Peran pää -teoksissa ovat tiivistettyinä läsnä kaikki herkimmät aistit ja vaistojen varasto: silmät, korvat, nenä, viikset, suu, aivot. Lisään niiden päälle sata sadetta, tuhat talvea, hengittämisen ja maiseman ykseyden. Realismi laajenee kertomukseksi.