Jag är en östnyländsk konstnär, bor i Borgnäs och har min ateljé i Artborg i Nickby (Sibbo).
Ibland är det svårt att urskilja det diffusa gränsområdet mellan det mänskliga och det djuriska. Upphör djuren att vara djur när de får mänskliga drag? Kanske motivet i bilden blir en slags spegel via vilken vi kan känna igen något bekant och mänskligt, något som det på detta sätt är lättare att möta och närma sig, komma på beröringsavstånd till. Ibland kan uttrycket i ögonen berätta hela historien.
Olen itäuusmaalainen taidemaalari, asun Pornaisissa ja työhuoneeni on Artborgissa Sipoon Nikkilässä.
Joskus on vaikea erottaa missä kulkee ihmisyyden ja eläimellisyyden häilyvä rajavyöhyke. Lakkaavatko eläimet olemasta eläimiä, kun ne alkavat saada inhimillisiä piirteitä? Ehkä kuvan motiivi kääntyykin jonkinlaiseksi peiliksi, josta voimme tunnistaa jotain tuttua ja inhimillistä, jotain joka on näin helpompi kohdata ja päästää lähelle, kosketusetäisyydelle. Usein pelkkä katse riittää kertomaan kokonaisen tarinan.