Tarja Heikkilä, Risupiha

Konsthantverk

Plats
Ilola

Hemsida
www.risusta.fi

Stora förändringar börjar ofta av en slump. En påsk hittade jag på marken en kvist av en hängbjörk, och av den virade och flätade jag ett litet fågelbo. Samma vår hörde jag om en kurs i risflätning. Jag lärde mig de enkla grunderna; ett flatt fat skapas av kvistar och järntråd utgående från en träplatta. När händerna hade kommit i gång skapade de flera fat, korgar och krukskydd. På landet var det ingen brist på björkris. Småningom manade riskvistarna till att djärvare arbeten. Varje arbete ökade fingerfärdigheten och öppnade nya möjligheter att kombinera olika tekniker och utveckla helt nya.

Under årens lopp har jag haft många utställningar och kurser på olika håll i Finland. Vid mitt hem i Illby, Borgå, har jag byggt upp björkristrädgården Risupiha (www.risusta.fi). Där håller jag kurser och där finns vissa av mina arbeten utställda. År 2009 utkom min första bok om ris, Risuja ja rautalankaa (Björkris och järntråd). I boken Kaunista koivurisuista fortsätter jag att skapa nya björkristraditioner. Förr användes björkriset främst till bruksföremål; kvastar, vispar, mattor. Det finns många färdiga modeller i boken, men bara man har lärt sig grundteknikerna kan man släppa loss sin kreativitet. Björkrisfåglarna kommer att med tiden få en egen bok.

Suuret muutokset alkavat usein sattumalta: vuosia sitten löysin maasta riippakoivun oksan, josta kiersin ja pujottelin pienen linnunpesän. Samana keväänä kuulin risukurssista. Opin yksinkertaisen perustyötavan; laakea vati syntyi kiekkoaloituksella risuista ja rautalangasta. Vauhtiin päästyään kädet rakensivat lisää vateja, koreja ja ruukunsuojia. Maaseudulla riitti koivurisuja. Vähitellen risut haastoivat rohkeampiin töihin. Jokainen työ lisäsi taitoja ja avasi mahdollisuuksia erilaisten tekniikoiden yhdistämiseen ja uusien kehittämiseen.


Vuosien varrella olen pitänyt lukuisia risunäyttelyitä ja -kursseja eri puolilla Suomea. Olen myös rakentanut kotini yhteyteen Porvoon Ilolaan Risupihan. Pidän siellä kursseja ja esillä on risutöitäni. Vuonna 2009 ilmestyi ensimmäinen risukirjani Risuja ja rautalankaa. 2014 julkaistussa Kaunista koivurisuista -kirjassa jatkan uusien risutyöperinteiden luomista. Aikoinaan risutyöt olivat lähinnä tarve-esineitä; luutia, vispilöitä, mattoja. Vaatimattomat risut muuttuvat osaavissa käsissä myös amppeleiksi, kransseiksi, köynnöksiksi, kulhoiksi, kirjaimiksi, juhlakoristeiksi, veistoksiksi... Parhaillaan työstän risulintukirjaa. Sekin tulee pursuamaan kuvia ja ideoita kuten edeltäjänsä.