Ateljé Eila Minkkinen

Konsthantverk och hantverk, Visuell konst

Plats
Rauma

Hemsida
www.dlc.fi/~eilamink

I samband med min ateljé finns ett affärsutrymme där jag visar varierande sammanställningar med metallskulpturer och -reliefer, silversmycken och glasskulpturer. Glasskulpturer har jag gjort sedan 2014 med Glascirkusen i Notsjö. Idén med glasskulpturerna är att lägga in ädelmetallfigurer i en glasvägg i glasblåsningsskedet. Tekniken är krävande, eftersom metallerna smältpunkt är närmare 1000 grader och glasets bearbetningstemperatur då en blåser är minst lika hög. Om verket misslyckas smälter metallen till en pärla inne i glaset. I mitt arbete har jag försökt bryta de skarpa gränserna mellan konsthantverk och bildkonst som råder i Finland. Jag började med att göra silversmycken som hantverk i mitt arbetsrum. De var gjorda med repoussering, det vill säga stora punsade armband och halsband m.m. Senare, 1974, tog jag i bruk gjutningsteknik och formade porträtt av finska skogsdjur. De gjöts av silver och är alltjämnt populära smycken. I slutet på 1970-talet började jag prova på att göra storskalig konst med punsning. På det sättet har jag gjort många väggreliefer, också till offentliga utrymmen. Senare har jag gjort sulpturer med två tekniker jag utvecklat själv. Den ena är skulpturer som ser primitiva ut av veckad koppar. I deras fulhet letar jag efter den döda skönheten. Jag hittade tekniken då jag ämnade göra smycken kring temat bortglömda åldringar på ålderdomshem till en utställning. Smyckenas namn var De bortglömda. De såg ut som frukter glömda i skåpet, skal utan innehåll eller ihopskrumpnade äppel o.s.v. Efter det kom jag på den andra tekniken, som jag kallar profilteknik, 2001. Den passar bara till skulpturer och jag har hållit dem småskaliga, ungefär 25-60 cm. Koppar är materialet i alla metallverk.
Ateljeeni yhteydessä on liikehuone, jossa on esillä vaihtuva kokoelma tekemiäni metalliveistoksia ja -reliefejä, hopeakoruja ja lasiveistoksia. Lasiveistoksia olen tehnyt 2014 alkaen Nuutajärvellä toimivan Lasisirkuksen kanssa. Lasiveistosten idea on yhdistää jalometallallifiguureja kulta, hopea ja puhdas kupari lasiseinämän sisälle esinettä puhallettaessa. Tekniikka on vaativa koska kaikkien metallien sulamispiste on lähellä tuhatta astetta ja myös lasin työskentelylämpötila puhallettaessa on vähintään sama. Jos työ epäonnistuu metalli sulaa helmeksi lasin sisälle! Olen työssäni yrittänyt murtaa Suomessa vallitsevia tiukkoja raja-aitoja taidekäsityön ja kuvataiteen välillä. Aloitin työskentelyni omassa työhuoneessa valmistaen käsityönä hopeakoruja. Ne olivat repousse, eli punsselipakouksella tehtyjä isokokoisia rannerenkaita, kaulakoruja jne. Valutekniikan otin käyttöön myöhemmin 1974 ja muovailin "muotokuvia" suomalaisista metsäneläimistä. Ne valettiin hopeasta ja ne ovat pysyneet suosittuina käyttökoruina näihin päiviin saakka! 1970 luvun lopulla aloin kokeilla punsselipakotus työtapaa isompi kokoiseen taiteeseen! Sitä työtapaa käyttäen olen tehnyt lukuisia seinäreliefejä ja jopa julkisiin tiloihin. Myöhemmin veistoksia on syntynyt kahdella omalla tekniikalla. Toinen on rypistetystä kuparilevystä tehdyt primitiivisen näköiset veistokset, joiden rumuudesta etsin "kuollutta kauneutta"! Löysin tekniikan, kun ajatukseni oli valmistaa erääseen näyttelyyn koruja joiden teemaksi valitsin hoivakoteihin unohdetut vanhukset! Korujen nimi oli : Unohdetut. Ne olivat muodoiltaan kuin kaappiin unohtuneet hedelmät, kuoret ilman sisusta tai kokoon rypistyneet omenat jne... Sen jälkeen vuonna 2001 löysin uuden oman tekniikan, jota kutsun profiili tekniikaksi. Se soveltuu vain veistoksiin ja olen pidättäytynyt kooltaa melko pieni kokoisiin teoksiin noin 25-60cm. Materiaali kaikissa metalliteosissani on kupari.