Anitta Ruotsalainen
Plats
Helsinki
Hemsida
www.anittaruotsalainen.com
Vem?
Bilkonstnär Anitta Ruotsalainen. Min ateljé har de senaste tre åren funnits i Helsingfors, men jag är känd som en Borgåkonstnär. Jag målar i huvudsak i olja, men om motivet förutsätter använder jag även andra material.
Under arbete
Jag målar kvinnofigurer i olika uppgifter. Ansiktena är mycket föreställande och kläderna är fria penseldrag av färg som till sist hittar sin plats. Jag vill att mina karaktärer skall koncentrera sig fullständigt på sin uppgift. Därför är det viktigt att vänta på att jag ser mitt motiv i huvudet, så att den är övertygande. Efter det är det en glädje att måla.
Kuka?
Olen taidemaalari Anitta Ruotsalainen. Ateljeeni on ollut kolme vuotta Helsingissä, mutta minut tunnetaan porvoolaisena taiteilijana. Maalaan etupäässä öljyväreillä, mutta aiheen niin vaatiessa käytän myös muita materiaaleja. Olen työskennellyt myös paljon kuvataiteen luottamustehtävissä.
Taiteilijaksi
Nuoruusvuosien etsintöjen jälkeen päätin lähteä lapsuuteni havaintojen äärelle. Niitä olivat huomiot hiekkakentän värjäytymisestä violetiksi valon taittuessa iltaan, huomio vanhenevien isovanhempien samanlaistumisesta ja satojen leikkien uudelleen järjestäminen. Katselen ja kuuntelen. Ne ovat tärkeimmät työkalut valon kanssa. Sitten asiat rakentuvat sisäisesti ja ilmenevät erilaisissa teemoissa taiteessani. Alussa en ymmärtänyt, että olin astumassa kuvataiteen kentälle. Toteutin sisäistä paloani ja sitä olen saanut tehdä koko aikuisikäni. Uusi teos on uusi mahdollisuus ja ennen kaikkea löytöretki.
Työn alla
Maalaan naishahmoja erilaisissa tehtävissä. Kasvot ovat hyvinkin esittävät ja mekko on rokahtavasti vapaata värin kieputtamista kunnes se asettuu paikalleen. Haluan hahmojeni keskittyvän täydellisesti siihen, mitä ne ovat tekemässä. Siksi on tärkeää odottaa hahmon astumista esiin ensin mielessäni, että saan siitä vakuuttavan. Sen jälkeen onkin riemullista maalata.
Inspiraatio
Työ on tämä elämä. Välillä panttaan maalaamista, koska tunne sisälläni tietää, että liian aikaisin aloitettu maalaus vailla latausta, on vain siveltimen harjasten sutinaa. Silloin on parasta tehdä toisarvoista työtä, siivota ateljee ja siirtyä toiseksi vähäarvoisempaan työhön, selaamaan kuvataiteen kirjoja, kokea ylevyyttä ja sitten huomaakin jo maalaavansa sitä tärkeää ja ymmärtää sisäisesti mitä tulee tehdä.