Stigen
Skuggans fåll vaggar dunklet. Det blåser en aning: man ser en liten rörelse i bladverket. Stigen går i slingor, vänder snabbt och hittar åter riktningen. Jag följer stigen med målet i sinnet. Ibland ändrar stigen slutgiltigt sitt håll och jag når inte det jag letade efter. Men då är det inte längre viktigt - istället har annat kommit som är lika värdefullt.
Varje stig leder någonstans; man måste bara lita på den och låta den föra. Man bör följa den fastän man skulle vara rädd att gå vilse. Stigen är som livet. Man kan inte vända tillbaka eftersom det förgångna inte kommer tillbaka. Kvar finns endast minnena.
Den här sommaren för min väg till min stora glädje till Postbacken i byn Illby i Borgå som gästkonstnär. Jag har samlat ihop målningar från åren 2012 - 2017 för utställningen i Galleri Postbacken. De här målningarna bildar en stig, en resa som jag har gjort under dessa år.
Nina Wallenstjerna-Heiskanen 2017
Polku
Varjon helmat keinuttavat hämärää. Tuulee hieman; pieni kahina liikkuu lehdissä. Polku mutkittelee, kääntyy sitten äkisti ja löytää taas suuntansa. Seuraan polkua mielessäni määränpää. Joskus polku muuttaa lopullisesti suuntaansa enkä tavoita sitä, mitä lähdin etsimään. Mutta sitten se ei enää olekaan tärkeää - tilalle on tullut jotain muuta, ehkä vähintäänkin yhtä arvokasta. Jokainen polku johtaa jonnekin; on vain luotettava, annettava polun kuljettaa. On vain seurattava sitä, vaikka pelkäisi eksyvänsä. Polku on kuin elämä, takaisin ei voi kääntyä, sillä mennyt ei palaa. On vain muistot.
Tänä kesänä minun polkuni vie ilokseni Ilolan Postimäelle Porvooseen residenssi-taiteilijaksi. Olen koonnut Postimäelle maalauksia vuosilta 2012-17. Nämä maalaukset muodostavat erään polun, matkan jota olen näinä vuosina kulkenut.
Nina Wallenstjerna-Heiskanen 2017