Anna Hyrkkänen, Pesula
Visuell konst
Plats
Tampere
Hemsida
annahyrkkanen.com
Jag är en bildkonstnär som bor och arbetar i Tammerfors. Jag gör skulpturer samt rums- och ljusinstallationer. Teman för mina senaste verk är tidsuppfattning, minnet och existensiella frågor som har med minnen att göra. Verken har begrundat att förlora, förändras och att omorganisera sig. Liv och död.
I verken använder jag olika material och tekniker, allt från traditionella gjutningstekniker till video och ljus som element i verkens utformande. Materialen och teknikerna väljs i dialog med verkets idé och också den intensitet materialet förmedlar. Processen för att välja material och teknik är ofta lång och förändras med tiden. I de senaste verken har jag använt mycket svarta ytor. För mig representerar de svarta ytorna det undermedvetna och kunskapen människan har i sitt innersta. Den svarta ytan riktar blicken inåt. Från det undermedvetna dyker ämnen som speglar verkligheten upp, samtidigt som verkligheten återspeglar materialet från det undermedvetnas strukturer.
Mina rumskonstverk kunde en kalla för en slags estrad eller scen, där betraktaren stiger in i och fastnar framför eller mellan. Jag är intresserad av hur människan förhåller sig till sin omgivning rent fysiskt, omedelbart med sinnena och samtidigt analytiskt funderande och prövande. Hur påverkar de här två varseblivningssätten vårt varande i världen?
Olen Tampereella asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Työskentelen kuvanveiston ja tila-ja valoinstallaatioiden parissa. Viime aikaisten teosteni teemoja ovat olleet ajan hahmottuminen, muistiin ja muistoihin liittyvät olemassaolon kysymykset. Teokseni ovat olleet pohdintoja häviämisestä, muuttumisesta, uudelleen järjestäytymisestä. Elämästä ja kuolemasta.
Käytän teoksissani erilaisia materiaaleja ja tekniikoita aina perinteisistä valutekniikoista videokuvan ja valojen käyttämiseen osana teosteni ulkoasua. Materiaali ja tekniikka valikoituu vuoropuhelussa teoksen idean ja toisaalta materiaalista välittyvän intensiteetin kautta. Tekniikan ja materiaalin etsimisen prosessi saattaa olla usein pitkä ja ajan myötä muokkautuva. Viime aikaisissa töissäni olen käyttänyt paljon mustaa pintaa. Teosteni mustat pinnat edustavat minulle alitajuntaa ja ihmisen sisintä tietoisuutta. Musta pinta luo katseen sisään päin. Alitajunnasta kumpuaa aineksia, jotka peilaavat todellisuutta, ja vastavuoroisesti todellisuus heijastaa materiaalia tiedostamattoman mielen rakenteista.
Tilateoksiani voisi luonnehtia eräänlaisiksi esityspaikoiksi tai näyttämöiksi, joihin katsoja astuu ja joiden eteen tai väliin hän jää. Minua kiinnostaa, miten ihminen on suhteessa ympäristöönsä fyysisesti, välittömästi aistien, ja toisaalta analyyttisesti kokien ja pohtien. Miten nämä kaksi havaitsemisen tapaa määrittävät olemistamme maailmassa?