Född i skärgården, levt barndomen, ungdomen och en del av vuxenlivet vid havet. Naturen har, liksom havet och skogen alltid starkt påverkat mitt skapande.
Jag har vuxit upp i ett hem där hantverk flitigt praktiserats. Min mor sydde och stickade, och min far tillverkade allt möjligt av trä. Skapandet hörde helt enkelt till vår livsstil. Jag föddes i Dragsfjärd (Kasnäs) i en helt finsk familj. Till mina barndomsminnen hör speciellt havet och de närliggande klipporna. Jag lärde mig det svenska språket nästan samtidigt som det finska. Jag förstår och pratar svenska bra, men att skriva på svenska har jag alltid upplevt som svårt.
Från Kasnäs flyttade vi till Tenala (Lindö) i närheten av havet, och där bodde jag 1975-1997. Jag strövade ofta omkring i skogen nära hemmet, och fastän den för flera år sedan blivit nerhuggen och utplånad minns jag fortfarande varenda stig, varje omkullfallet träd, skogsdammen, alla svampställen och fält med skogsstjärnor. År 1997 flyttade vi till Bjärnås skogar med våra två söner. För en skärgårdsflicka och någon som dagligen sett havet var förändringen enorm. Fast jag alltid spenderat mycket tid i skogen var saknaden av brusande vatten stor. Därför grävde vi, som vårt första trädgårdsprojekt en liten damm på vår gård.
Jag har alltid gjort allt möjligt med mina händer, och deltagit i olika hantverkskurser. Jag bodde ett år (hösten 1988 till sommaren 1989) i USA, där jag deltog i olika keramikkurser. Där stickade jag mitt livs första ylletröjor, utan instruktioner. Jag har alltid varit dålig på att följa färdiga instruktioner. År 2008 gick jag en ståltrådskurs i Kankaanpää som gav mig en gnista som med jämna mellanrum återtänds. Jag böjer och vrider ihop en massa olika saker av ståltråd bl.a sträckgubbar, luftballonger, änglar och hästar. Jag virkar också små klänningar och vingar av ståltråd. Våren 2010 gick jag en kurs i silverlera som stal mitt hjärta. Jag har gått många metallerakurser, både utomlands och här i Finland. Det har varit en ära att lära sig av branschens internationella ledande lärare. Silverleran jag använder är ekologisk och återvinningsbar. Materialet är intressant att arbeta med, och man kan kombinera olika material med det. Silverlera blir finsilver (999) efter bränning. Normalsilver, som allmänt kallas sterlingsilver vars stämpelmärke är 925, alltså innehåller det 92,5% silver. Om man säljer silversmycken för mer än 10 g måste man ha en stämpel av TUKES. Min stämpel är LÖF.
Jag har utvecklat egna arbetsmetoder. Mina smycken är personliga och huvudsakligen unika. Naturen har alltid varit väldigt viktig för mig och därifrån får jag inspiration till mina smycken. Jag bearbetar silverlera genom att gravera och trycka naturmaterial och gamla knappar mm i leran. Jag gör egna modeller och målar bilder på mina smycken. Jag kan använda många olika tekniker på ett och samma smycke. Gjort med kärlek för att bäras med glädje.
Jag grundade mitt företag Helmipuoti Helmiäinen sommaren 2010. I början sålde jag smyckestillbehör och ordnade olika kurser. På våren 2014 öppnade jag en hantverksbutik i Teijo och flyttade dit som hantverkare hösten 2015. Naturen och de historiska byggnaderna i Teijo är väldigt charmerande.
Vi har många hantverkare i Teijo och vi ordnar olika tillställningar några gånger i året där hantverk, natur och områdets historia träder fram.
Syntynyt saaristossa, elänyt lapsuuden, nuoruuden ja osan aikuisikää meren äärellä, mutta kasvanut metsässä. Luonto, niin meri kuin metsäkin, ovat vaikuttanut aina voimakkaasti luomiseeni.
Olen kasvanut kodissa, jossa tehtiin aina käsitöitä, äitini ompeli ja neuloi, isäni teki kaikkea mahdollista puusta, tuohesta, päreestä ja kokopuusta. Luominen meillä oli elämäntapa. Olen syntynyt Dragsfjärdissä (Kasnäs) täysin suomenkieliseen perheeseen. Lapsuuteni muistoissa sieltä muistan erityisen hyvin tietysti meren, ja lähikallion. Opin ruotsinkielen lähes yhtä aikaa suomenkielen kanssa. Ymmärrän ja puhun ruotsia hyvin, mutta kirjoittamisen ruotsiksi olen kokenut hankalaksi. Muutimme Kasnäsistä Tenholaan (Lindö) meren äärelle, jossa asuin vuodet 1975-1997. Samoilin paljon lähimetsässä, ja vaikka se on hakattu, ojitettu ja hävitetty jo vuosia sitten, niin muistan edelleen sieltä jokaisen polun, kaatuneen puun, metsälammen, sienipaikat ja metsätähtikukkakedot. Vuonna 1997, muutimme kahden poikamme kanssa Perniön metsään. Saaristolaistytölle ja meren joka päivä nähneelle muutos oli valtaisia. Vaikka olin aina oleskellut paljon metsässä, niin aluksi kaipasin valtavasti liikkuvaa vettä, ensimmäinen puutarhatyö olikin pienen vesiaiheen kaivaminen pihallemme.
Olen aina tehnyt kaikenlaista käsillä ja osallistunut kaikenlaisiin käsityökursseihin. Asuin vuoden (syksy 1988-kesä 1989) Yhdysvalloissa, jossa osallistuin eri keramiikkakursseille. Siellä neuloin myös elämäni ensimmäiset villapaidat, ilman ohjeita, olen ollut aina huono seuraamaan valmiita ohjeita. Vuonna 2008 kävin Kankaanpään kesäopistolla viikon metallilankakurssin, josta jäänyt kipinä syttyy edelleenkin tasaisin väliajoin. Väännän metallilangasta tikku-ukkoja, kuumailmapalloja, enkeleitä, hevosia yms. Virkkaan metallilangasta mekkoja, siipiä ja juhlapukuja. Hopeasavikurssi keväällä 2010 vei sydämeni.
Olen käynyt useilla eri metallisavikursseilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Minulla on ollut ilo ja kunnia opiskella kansainvälisten alan johtavien opettajien johdolla. Käyttämäni hopeasavi on kierrätysmateriaalia, jonka ekologisuus viehättää. Materiaali on mielenkiintoista työstää, ja siihen voi yhdistää muita metalleja ja materiaaleja. Hopeasavi muuttuu polton jälkeen hienohopeaksi, jonka leimamerkki on 999. Normihopean, jota kutsutaan yleisesti sterlinghopeaksi, leimaamismerkki on 925, eli se sisältää 92,5% hopeaa. Hienohopea on 99.9% hopeaa. Jos myy yli 10g hopeaa sisältäviä koruja, niin täytyy olla oma Tukesin myöntämä leimamerkki. Minun leimamerkkini on LÖF.
Olen kehittänyt omia työskentelytapojani ,ja koruni ovat persoonallisia pääasiassa yksittäiskappaleita. Luonto on ollut minulle aina hyvin tärkeää, ja ammennan sieltä aiheeni koruihini. Muokkaan hopeasavea kaivertamalla, pursottamalla, painan siihen luonnonmateriaaleja, vanhoja nappeja yms, teen omia muotteja ja maalaan koruun siveltimellä kuvia; yhdessä korussa saatan käyttää monia eri tekniikoita ja käsittelyvaiheita. Sydämellä luotu, ilolla pidettäväksi.
Perustin yritykseni Helmipuoti Helmiäinen kesällä 2010. Alussa myin korutarvikkeita ja pidin erilaisia koruntekokursseja. Keväällä 2014 avasin käsityöliikkeen Teijolle ja siirryin sinne kokonaan käsityöläiseksi syksyllä 2015. Teijon luonto ja historialliset rakennukset viehättävät minua. Teijolla meitä on useita käsityöläisiä, ja järjestämme muutaman kerran vuodessa erilaisia tapahtumia joissa käsityöläisyys, luonto ja alueen arvokas historia ovat vahvasti esillä.